Lokari

Pientä narinaa Ranskasta

 

Tuli käytyä Ranskan maalla. Ennakko-odotukset ranskalaisista eivät olleet korkealla vuosikausia sitten tapahtuneen Pariisin matkan jäljiltä. Englanninkieltä ei oikein suostuttu ymmärtämään, ja kohtelu oli usein nenänvartta pitkin katsovaa.

 

Jo Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä – varttuneemmat muistanevat tämän isonenäisen kenraalin – kuitenkin englanti kelpasi informaatiotiskin neidille. Pariisin kenttiä pidetään painajaismaisen suurina, mutta koneen saapumisportti sattui olemaan viiden minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Ranskassa junat lähtevät ja saapuvat ajallaan. VR:llä olisi paljon oppimista. Neljän tunnin junamatka Montpellieriin Välimeren rannikolle kertoi paljon ranskalaisesta junailukulttuurista. Vastoin odotuksia vilkkaat ranskalaiset istuivat paikoillaan tuppisuina kuin suomalaiset. Äänekkäitä kännykkäpuheluja suomalaiseen tyyliin ei kuulunut.

 

Kun saavuttiin Lyonin asemalle, kahvilavaunun tarjoilija kehotti matkustajia palaamaan vaununosastoihinsa huolehtimaan matkatavaroistaan. Lyonilaiset leimattiin näin pitkäkyntisiksi. Nyt alkoi jo tuntua ranskalaiselta meiningiltä.

 

Ikkunanäkymien perusteella Ranska on vahvasti maatalousmaa. Lehmälaumoja käyskenteli siellä täällä. Pellot vihersivät jo. Ei ihme, että EU-kumppanit eivät aina ymmärrä karuja olosuhteitamme.

 

Perillä ranskalainen taksikuski näytti luontonsa. Kun sanoimme lähellä asemaa sijaitsevan hotellimme osoitteen, hän viittoili leveästi hymyilleen, että se on tuossa aivan lähellä. Lähdimme kävelemään neuvottuun suuntaan – ja eksyimme. Taksimies ei halunnut menettää paikkaansa jonossa. Toisen hotellin ystävällinen vastaanottovirkailija näytti elekielellä oikean suunnan – sanaakaan hän ei puhunut, viittilöi vain ja hymyili.

 

Hotellimme oli siisti ja aula suorastaan ylellinen – vanha aatelisperheen asuintalo. Vastaanoton rouvat olivat ylitsevuotavan ystävällisiä koko ajan ja puhuivat englantia. Ainoa moitteemme kohdistui hotellihuoneen lattiaan. Se narisi joka askeleella kuin vanhan iskelmän porraspuu.

 

Montpellierin kaupunki riemukaarineen osoittautui turistin Mekaksi. Vanhaa kaupunkia ei ollut sota eikä grynderi hajottanut. Vanhoja rakennuksia kunnioitetaan, joskin maalipinta saattoi olla vähän niin ja näin, mutta arvotalon tunnistaa silti. Leveiden bulevardien ja keskiaikaisen kapeiden kujien varsilla oli katukahvilaa ja -ravintolaa runsaudenpulaksi asti. Ranskalainen keittiö on maineensa veroinen. Asiakas  saa mitä  haluaa, jopa sipulitonta ruokaa ilman kulmakarvojen kohottelua.

 

Matkailu avartaa. Ja voi myös poistaa ennakkoluuloja. Ranskalaiset ovat ainakin muualla kuin Pariisissa kelpo väkeä, ystävällisiä ja palvelualttiita. Siisteyden suhteen voi joskus olla toivomisen varaa. Eräänkin edustavalla paikalla eli Komediateatterin edessä sijaitsevan kahvilan lattia oli täynnä tupakantumppeja ja roskia. Suomalainen ei sentään heitä roskia kahvilan lattialle, vaan usein kadulle – mielellään roskakorin viereen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Käsite "ranskalainen tuhkakuppi" tarkoittaa universaalisti lattiaa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset